Testot ei oo vieny multa kykyä itkeä täysin.
Teen sitä jollaki tasolla tälläki hetkellä nimittäin.

Meidän rakas Paavo-kissa pääsi tänään nukkumaan ikiunta.
Virtsaongelmat eskaloitu siihen pisteeseen, että ne lopulta vaan uusis jatkuvasti eikä leikkauskaan takais paranemista.
Eli tehtiin sitte emännän kanssa tämä kaikista vaikein ja sydäntä raastavin päätös eli päätettiin antaa Paavon mennä sinne mystiseen paikkaan missä ei ole kipua eikä tuskaa.
Kipu ja tuska jäi taakse meidän harteille mutta se kaikki on mulle merkki siitä, että me todella rakastettiin sitä kissaa jokasella solullamme.

Sattuu vaan niin saatanasti tuonne jonneki sisälle eikä kyyneleistä tahdo tulla loppua.

Mutta tässä teille joillekin todiste, testot ei vie itkua. Ne vaan nostaa kynnystä siihen mikä sen sitte päästää irti.