No joo, tässä alkaa vähitellen olla 5 kuukautta testoilua takana ja aattelin, että tässä välissä vois taas vähä jotain tänneki antaa itestäni kuulua.

Mitään suurempaa muutosta ei oo oikeestaan tullu mutta pidin tuossa huhtikuussa oman no shave -kuukauteni naamakarvojen suhteen. Eihän sieltä mitään partaa ilmestyny mutta tulipahan huomattua, että viiksialueelta on haituva alkanu vaihtaa väriä tummaksi! Amisviikset, here I come~! Ja emäntä tykkää.
Huhtikuun viimesenä päivänä tosiaan ajelin sitten vihdoin ja viimein untuvapöheikköni pois mutta kauanpa siitäkin oli iloa. Parin päivän päästä posket oli taas vaalean höttökarvan peitossa ja viikset sängellä. Kaupassa emäntä noteeras, että tietyssä valossa viikset näkyy sivulta ilmeisesti aika hyvin. Ainaki siitä järkyttyneestä reaktiosta päätellen, lol.

Jalkakarvat on aika mahtavat. Jos ei muuten niin ainaki säärien perusteella meen heittämällä läpi. Ja ne on alottanu jonku oman värinvaihtoprosessin, joka etenee hitaasti ylöspäin. Tästä päätellen mun reidet on varmaan pian samanlaisen tumman ja paikoitellen hyvinki pitkän karvan peitossa. Tarvi talvella villahousuja tätä menoa.

En tiedä onko mulla joku pakkomielle mutta pornoviiva sais kasvaa nopeammin, lolol. Navan ympärillä on nyt useampi tumma karva ja se ensimmäinen on aika törkeän pituinen... Varmaan menny sentti rikki jo aikaa sitten. Mutta eihän sitä voi pois nypätä, onhan se ensimmäinen... Hah.

Muutenki on varmaan helpompi sanoa missä mulla ei olis karvoja ku missä on. Niitä kaljuja kohtia ku on huomattavasti vähemmän.

Testoilusta ny vois ylipäätään mainita sen, että mulle sopivaks piikkiväliks osoittautui tuo minimi 17 päivää. Nykyään piikkipäivän lähestymisen alkaa huomata mielialoista eikä niinkään energiatason laskemisesta.
Oon aivan kamala edeltävänä ja samana päivänä. Ku perseeseen ammuttu karhu. Maailman pienimmät ja mitättömimmät asiat nostaa v-käyrän astronomisiin korkeuksiin nanosekunnissa ja tekis mieli rikkoa paikkoja. No, töissä tuli pistettyä yks jatkovarsi uuteen muotoon ku ei oikein onnistunu.
Muuten tuo tunnemaailma onki aika... laimea. Tai no, sillä tavalla ei oo tunteet niin pinnassa mitä ne aiemmin oli. Kaikkeen suhtautuu aika välinpitämättömästi jos niin voi sanoa. Ei jaksa tehdä asioista isoa numeroa.

Lihaspuolesta vois kai sanoa, että näyttäis tuo olkapääseutu jykevöityneen. Ei näytä enää niin riutuneelta. Ja töissä on kiva olla t-paita päällä ja remuta kunnon fyysistä duunia. Oon niin narsistinen, että tykkään kattella vähäisiä lihaksiani siinä sivussa, haha.

Sanotaanko ny loppuun, että joka päivä on aina pientä panetuksen riemujuhlaa.
Ja nykyään ymmärrän miks polkupyörää sanotaan munamankeliksi.