No ei.
Pääsin sitte Kaks' kättä -työpajalla työssäoppimaan, joka nyt on vaihtoehtona yleensä vähä niinku se viimenen oljenkorsi mutta avauduin ongelmistani Timpalle yks päivä koulussa ja se oli kovin kiitollinen siitä, että kerroin asiasta.
Mä ku en halunnu mennä mihinkään firmaan hommiin, missä ahdasmielinen vanha äijä päällysmiehenä joka aukoo mulle päätään, että jos oot mies niin kyllä sä ny ton pystyt tekemään. Tuohan nyt on täysin mun oma kauhukuvani, mutta ku pelkkä ajatuskin ahdisti.

Noh, ollaan sitte siellä pajalla.
Ollaan siellä sitte parin sellasen luokkalaisen kanssa, jotka otti meikäläisen silmätikuks jo kakkosella! Perkele.
Tosi kivaa. Eilen aamulla ahdisti pelkkä ajatus mennä sinne ja joutua ees ohimennen näkemään niitä niin paljo, että teki pahaa fyysisesti. Mietinkin jo, että jäänkö kotiin ja selitän sitte niille miksi näin... Mutta työmoraali on jännä juttu.

Onneksi ny alotan maanantaina omaa työmaata samassa huushollissa missä tein opinnäytetyönkin. Tällä kertaa olis vuorossa kahden makuuhuoneen pintarempat kaikkine lisukkeineen.
Kelpaa mulle, ei tartte mennä ahdistumaan sinne pajalle. Huonompi homma on vaan se, että mulla menee siihen hommaan vaan pari-kolme viikkoa... Ja työssäoppiminen loppuu vasta huhtikuun viides päivä...
Tokihan sitä vois tehdä piruuttaan hiihtolomaviikon duunia niin loppus sitte viikkoa aiemmin koko työssäoppiminen mutta kattoo nyt. Kuitenki on 24. päivä taas tiedos Tampereen reissu ja 25. päivä on äiteen ja isäpuolen häät plus muistaakseni viikon 9 alussa mulla on vielä Steissillekin aika...
Jessus, mullahan on vientiä. LOL.

Sitten pompataankin takaisin Kaks' kättä -pajalle. Eskandeer outtasi meikäläisen ihan luvallisesti paikan pomolle ja esitti asian oikein mainiosti (ottaen huomioon, että kyseessä on kuitenkin suomalainen perusmies, lol). Esitteli ensin mut Laurina ja sitte sopimuspapereihin viitaten sano, että siellä on eri nimi niinkus näet mutta hän aikoo tulevaisuudessa muuttaa nimensä Lauriks ja sukupuolensa mieheks. Ei nyt ehkä täysin oikeaoppisia termejä mutta paskanko väliä, mun mielestä se oli asiallisesti esitetty.
No joo... Mutta oikeesti sen pomontapaisen naisen reaktio yllätti mut. Se ei ollut oikeestaan "ok asia selvä" -reaktiota kummempi. Tuli pakostakin mieleen G. Pula-Ahon yks lausahdus... "Ei yks punatulkku täällä käkien seassa paljoa hätkäytä". Siellä pajalla on kuitenkin vähäsen semmosta porukkaa (kaksi nyrkkitappelua parin tunnin sisään much?).
Pajan maalauspuolen opettajaki suhtautu täysin neutraalisti muhun vaikka nimi tuskin nyt vastasi fyysistä olemusta, kuitenkin tää habitus harrastaa semmosta mukavaa ääni/turpavärkki/kroppa-outtausta tahtomattaan.
Jotenki outoa ku ei tartte selittää ja puolustella omaa identiteettiään uudessa paikassa. Ei sillä että valittaisin. Tähän vois vaikka tottua.

Tuliks tästä taas rönsy?