Viikon päästä oon tissitön mies.

No joo, lähen täs aika pian kävelemään bussiasemalle niin pääsen näytteenottoihin. Kivasti vaan kusee tää paikallisliikenteen aikataulu ku ainoa bussi, jolla oon ajoissa on kyllä sitte samalla niin ajoissa, että joudun odottamaan 50 minuuttia mikäli pääsen ajallaan neulalla tökittäväksi... Helvetin hienoa.

Aattelin samalla reissulla käydä apteekissa kattomassa haavan/arvenhoitokamppeita. Jotaki oon saanu netin syövereistä kaivettua, että mitä kannattas olla mutta eiköhän nuo apteekissa osaa vielä neuvoa. Ainaki toisessa on vuoronumerot käsikaupanki puolelle mikäli apua kaipaa. Tai luulisin niin. Oon enemmän repsettipuolta käyttäny.
Samalla käväsen kyllä mettästämässä tietyn kokosia tusseja piirtämiseen... Ne kaikista pienimmät alkaa olla tiensä päässä just ku niitä tarttis.

Äitee soitteli eilen ja ehdotti/päätti mun puolesta (lolz), että ottaa ton mun leikkauspäivän palkatonta vapaata töistä ja tulee mun kanssa sinne sairaalaan heti aamusta. Samalla sovittiin, että meen edellisenä iltana äiteen ja isäpuolen työ, ja sitte isäpuoli heittää meidät aamulla sairaalaan. Ratkespa ainaki tuo kyytipuoli helposti.
Eikä mulla oo tota äiteen mukaan tulemista vastaankaan mitään. Ei se oikeestaan yllättäny yhtään, itteasias se on ihan mukavaa. Ja ehkä mä tietyllä alitajusella tasolla vähä toivoinki sitä...
Varmaan tota tunnetta helpota yhtään se, että äitee tiesi selittää anestesiasta ummet ja lammet, ja se ny on muutenki hoitoalalla niin höhöö.

Niin joo!
Oon ollu onnistuneesti elokuun ekasta päivästä asti polttamatta!
NO OKEI, oon pössyttäny emännän sähkötupakkaa mutta ne häkätervepötköt on jääny pois. Ah, tätä vierotusoireiden kimaraa...