Jännitys tuntuu koko kropassa. Naaman edessä on paperilla terveyskeskuksen numero. Kännykkä on vieressä latauksessa, ettei se kuole kesken kaiken.
Kuinka vaikeaa voi siis olla ottaa se puhelin käteen, näppäillä numero ja painaa vihreää luuria?
Aivan helvetin vaikeaa.

Tärisen. Korvissa tuntuu painetta. Vuorotellen tulee kylmiä ja kuumia aaltoja.
Ei ole mukavaa.

Mitä minun pitäisi sanoa sinne puhelimeen? Entä jos kuulostan typerältä?
Entä jos, entä jos, entä jos.
Tekosyitähän nuo on, mutta ei ole helppoa kun on onnistunut jotenkin kummallisesti kehittämään itselleen pelon puhua tuntemattomille puhelimessa. Eihän se nyt niin paha ole kuin voisi olla, mutta silti.

Nyt vaan pitäisi pystyä auttamaan itse itseään.