Jaa, sitä olis taas yksi vuosi hormoonittelua täynnä. Kummasti tää aika etenee. Eikä sitä oikeestaan kiinnitä huomiota näihin kuinka kauan on mistäki ku esmes tää testohomma on sen verran arkipäivää ja sitte ku tuo Nebido piikitetään vaan kolmen kuukauden välein niin ei sitäkään kovin usein näe.

Mutta katotaas mitä ollaan saatu aikaan. Vai ollaanko saatu MITÄÄN aikaan.

> Karvoitus
Jos ny aletaan tota pärstäkertoimesta niin eipä oo juurikaan muutosta eli aika onnetonta on edelleen. Viikset kasvaa astetta paremmin ja hei, mun leukaan on vihdoin ilmestyny haituvia! Eikä ne oo ees vaaleita vaan aivan tummia! Ikäväkseni myös toisen puolen pulisonkialue yrittää aktivoitua ja onki saanu puskettua pihalle hulppeat neljä tai viisi karvaa... jotka on myös tummia. Hyvä syy siis ajella naamaa koska tuo karvajengi ei näytä yhtään edustavalta vähääkään pidempänä. Perkele.
Näin sitte naama-alueen ulkopuolella asiat on aika pitkälti samalla tolalla myös. Jalat ny on kadehdittavan näköset ja esittelinki niitä kesällä antaumuksella. Ne tuntuu olevan tän kropan maskuliinisuuden multihuipentuma. Mahan alue tuntuu yrittävän karvottua vähä vähältä. Sillä alueella taitaa olla ihan kiitettävästi karvotusta mutta about 98% niistä on tietenki vaaleita. Käsivarsissa on karvotusta ja vaaleasta väristä huolimatta ne taitaa näkyä ihan hyvin.
Että kyllä tää tilanne ihan hyvä on. Paitsi naaman osilta. Mä haluan parran, saatana.
Btw, mun isovarpaat on karvaset. Wtf.

> Kehollinen puoli
Hyi ku kuulosti törkeeltä. No joo. Mun paino tuntu vakiintuvan heti ensimmäisen vuoden sisällä sinne 60 kilon hujakoille. Joskus se on vähemmän, joskus enemmän. Riippuu miten oon syöny. Mutta edelleen tuo mun mahtava aineenvaihdunta pitää huolen siitä, että ruoka tarttuu muhun todella huonosti. Sen takia oonki vähä yllättyny, että se paino oikeesti pysyy nois lukemis. Kyllä multa silti mahaa löytyy. Ulkonäöllisesti. Lulz.
Lihaspuoli on olematon mutta se on mun omaa syytäni. Varmaan olis enemmän jos kävisin puntilla tai jaksaisin nostella noita käsipainoja mutta ne on tuolla pölyä keräämässä. Mutta ku olin täs viitisen viikkoa paikallisessa päivittäistavaratukussa työharjottelussa niin kyllä aika nopeesti käsivarsissa alko näkyä lihakset paremmin. Tiiä kasvoko ne mihinkään mutta kyllä se kivalta näytti. Vaihtoehtosesti oon vaan niin rimpula, että kaikki vähänenki näkyy. Tiiä häntä. Jaloissa tosin on tilanne aika hyvä. Oon melko varma, että mun reidet on tällä hetkellä isommat ku mitä ne oli ennen testoja ihan vaan lihasten takia. Oon pyöräilly tän vuoden puolella aika paljo niin sitä lienee syyttäminen. Ja mä ku luulin, että pyöräily kasvattaa perslihaksia. Kai mä teen jotakin väärin. Pohkeet näyttää kans suht hyvältä suht reilun kävelyn takia.

> Akne
Pfft, tästä ei varmaan pääse koskaan eroon. Ainakaan ilman antibiootteja. Jaksais vaan käydä semmoset hommaamassa. Tilanne pysyy kuitenki suht hyvin hallinnassa apteekin Basironilla ja varsinki sen jälkeen se on ollu siedettävää ku tajusin suklaan aiheuttavan aknen järkyttävän räjähdyksen kirjaimellisesti yön yli eikä se ees vaadi paljoa. Kolme-neljä Daim-raetta tai lasillinen kaakaota ja naama oli ku perunapelto täydessä kukassa. Ei helvetti. Mieluummin oon ilman.

> Ääni
Tää on varmaan vaikein kaikista arvioida. Välillä tuntuu, että eihän tämmönen kääkätys voi toimia millään tavalla mutta ilmeisesti se vaan toimii. Omat korvat todennäkösesti valehtelee ja paljon. Ja toki täs on se, että ei oo vieläkään kunnolla tottunu tähän ääneen eli sitä ei oikeen osaa käyttää. Mullahan oli vuosi(?) takaperin vaihe ku ääni meni siihen pisteeseen, etten osannu enää huutaa. Tuli huomattua tuo huvipuistossa, lol. Nyt se taito on palautunu mutta kyllä sitä vieläki haparoi. Mutta kummasti äänitettynä ja videolla se ääni kuulostaa aika hyvältä. Eihän tää ny tästä taida enää Vin Diesel -tasolle mennä mutta taitaaspa semmonen ääni tämmösellä tumpilla olla aika surkuhupaisa.

> Henkinen puoli
Sitä samaa, sitä samaa. Se naurettava turha stressaaminen on jääny pois ja itsevarmuus lisääntyny. Kehtaisinkohan sanoa, että tällä alalla ollaan päästy loppuun asti?

> Sosiaalinen puoli
Nyt ku on taas tosiaan tullu alotettua koulunkäynti (mistä en ookkaan tainnu tänne mainita, opiskelen siis logistiikkaa tätä nykyä) niin päässy vähä sosialisoimaan enemmän. Kouluttajille ny oli pakko tulla kaapista ku nuo vanhat todistukset on väärällä nimellä ja hetulla mutta ne ei tuntunu reagoivan asiaan yhtään millään tavalla. Ihan niinku se olis ollu ihan ku mikä tahansa arkinen asia mun menneisyydestäni. Jollaki tapaa outoa mutta positiivista! Näin ku kaikki reagois niin elämä olis helppoa.
Luokan miesten sekaan solahdin kepeästi mutta ku kyseessä on aikuiskoulutus niin semmonen sukupuolijakautunut kuppikuntailu on loppunu ja kaikki kaveeraa kaikkien kans. Suurta plussaa.
Työharjottelun aikana stealthailu jatku sujuvasti, ei tarvinnu missään tilanteessa kellekään korkeamman tahon immeiselle mainita asiasta. Kepeästi se lempinimi ilmesty käyttöön sielläki. Olin vaan se lyhyenläntä opiskelijapoika.
Mistä tuliki mieleeni, että ku mä ny oon LYHYT, varsinki mieheksi, niin varmaan moni saattas saada siitä kysymisen aihetta ja varmaan monestaki muusta asiasta mutta ei oo tullu kysymyksiä mistään suunnalta.
Muutenki tästä koko transsukupuolisuudesta on itellä semmonen ajatus, että se on osa mun lääketieteellistä historiaani ja näin ollen se ei ole yleistä tietoa joka mun pitäs kaikkien kanssa jakaa. Hormonihoito on mun lääkitykseni, jota joudun jatkamaan lopun elämääni, että pysyn terveenä. Oon myös steriili syistä, jotka ei myöskään kuulu muille.

Tämmöstä tältä erää. Mutta nyt onki vähäsen enemmän kuvia tarjolla, nauttikaatten.

Yritin ottaa kuvan suurinpiirtein samasta kulmasta. Puoli sentään on sama.
Näyttää siltä niinku mun leukani olis kasvanu??

VIIKSET.
No eihän ne näy juuri mihinkään ku oikeen yrittää.

Ja tässä on mun tuleva eeppinen leukapartani!

MITÄ MÄ SANOIN.
Vasemmas sääres on tommonen märsti ku lavan reuna raapi sitä vähä turhan kovaa.