Tulin tänään ajatelleeksi aamusella tarkemmin bindaamista. Vaihtoehtoja kyseiseen hommaan löytyy nykyään paljon, mutta onhan niillä hintaa. Itselläni ei vielä ole omaa kunnollista binderiä vaan käytän raa'asti ideaalisidettä. Suoraan sanottuna, aika kamalaa pidemmän päälle.
Emäntä on toki sanonut minulle etten pakosta edes tarvitsisi sitä koska käytän sen verran isoja vaatteita, ettei juuri mitään näy mutta... Tässä on kyse nyt omasta mielenterveydestä ja identiteetistä. Sitä on valmis kestämään 7-8 tuntia puristusta ja ihoon kaivautuvia hakasia siitä hyvästä, että itsestä tuntuu hyvältä. Mutta moni varmasti miettii, että onko se nyt sen arvoista kun rinnan yläosassa on kainaloiden lähettyvillä lähestulkoon aina kipeät kohdat ja liian pitkä aika väärässä istuma-asennossa tappaa selän totaalisesti.
Minä sanon, että kyllä se on. Se on pieni hinta siitä, että kehodysforia pysyy kurissa. Vaikka tuskin se pidemmän päälle hyvää tekeekään... Sitä paitsi, on se peilikuva paljon mukavamman näköinen sivuprofiilista kun on kietonut itsensä kokoon fyysisesti ja henkisesti. Eikä tämä naamavärkki ole mikään miehisyyden huippu eli pienet fuskukeinot on sallittuja.
Voisi kai sanoa, että vaikka kuinka sattuisi ja pitäisi hampaita purra yhteen niin en minä bindausta lopeta. En ennen mastektomiaa. Kuitenkin nämä mokomat rintakehän liikakasvustot on itselläni niin paha kehodysforian alkulähde kun en voi edes oman tyttöystävän edessä olla yläosattomissa. Se tuntuu pahalta mutta minkä sille voi kun oikeasti häpeää omaa kroppaansa niin pahasti? Totta puhuen, mastektomia on se asia mitä odotan eniten prosessiltani vaikka testotkin ovat ajatuksena mukavat mutta kun on inhonnut yhtä ruumiinosaansa näinkin pitkään niin eiköhän sitä eniten odota siitä eroon pääsemistä.

Tulipahan tästäkin taas vähäsen sekava sepustus, mutta joo... Osaan rönsyillä nätisti, haha...
Mutta kerronpa nyt tähän loppuun, että yksi koulukavereista on oppinut hyvin käyttämään uutta nimeä parin viikon "harjoittelun" jälkeen. Puhuu minusta Laurina muille luokkalaisille ja opettajille eikä ole sattunut mitään kunnon awkward-tilanteitakaan. Vähäsen vain jännittää kun Esa-opettajan kanssa oli puhetta, että jos työssäoppimisen jälkeen hänen avustuksellaan kertoisin lopullekin luokalle... Saa nähdä miten se sitten menee. Työssäoppiminen meinaan loppuu tämän viikon jälkeen.