Pyörittiin tänään äiteen kanssa kaupungilla. Käytiin syömässä kiinalaisessa ravintelissa, kierrettiin kauppoja ja lopuksi vielä käytiin Coffee Housessa kahvilla. Lopputuloksena mukaan tarttui uusi kauluspaita, housut, bokserit (äitee halus ihan välttämättä ostaa mulle semmoset), David Garrettin Rock Symphonies -levy ja 300 dvd:llä.

Henkisellä puolella sitä varmaan tarttui mukaan enemmänkin. Oli hyvä päästä juttelemaan asioista ihan naamatusten ja huomata se, ettei äiteen suhtautuminen muhun ollut muuttunut yhtään outtaantumisen jäljiltä. Samanlainen inside-läppä meillä lensi niinkuin aina ennenkin.
Pelkästään jo meille täysin normaali kanssakäyminen (joka saattaa muista vaikuttaa oudolta, hehe) riitti kertomaan mulle hyväksynnästä ja tuesta mitä äiteeltä tulee saamaan. Kovasti toivotti onnea tuleviin tutkimuksiin ja haluaa kuulla mahdollisimman pian miten ensimmäisellä käynnillä TAYSissa meni.

Äitee oli kuulemma kaverilleen miettinyt, että miten se tottuu halaamaan mua kun parta alkaa kasvamaan ja kaveri oli kuulemma todennut, että karva kerrallaan. Niinhän se menee, haha...
Ja sanoipa vielä yhdessä vaiheessa, että harva vanhempi saa tytön ja pojan samassa paketissa. Joku varmaan olisi tulkinnut tuon piilovittuiluksi mutta äiteen tuntien se oli täysin hyvämielistä vitsailua.

Kaiken kaikkiaan, tuli hyvä mieli ja helpotti kun sai juteltua asioita ja randomoitua pitkin keskustaa. Semmosta se on aina ollut ja varmaan tulee olemaankin.
Nyt pitää ruveta miettimään mitä ihmettä kirjoitan opinnäytetyön suunnitelmaan...