Jeps eli tänään oli aika sosiaalityöntekijä Jenni Ruotsalaiselle kello 12 ja jonkin verran vastoin tahtoani ja silti suurella halulla osoittaa osaavani IHAN ITSE menin yksin Tampereelle.

Mikäs siinä, kuten näkyy selvisin hengissä eikä noin tunnin odottelut olleet loppujen lopuksi niin toivottoman pitkiä kuin olisi luullut. Ehkä asiaa auttoi se, että otin mukaan lukemista (Homer-kissan uskomaton elämä) ja varmuuden vuoksi vielä DS:nkin.
No joo, olin tosiaan onnistunu hukkaamaan sen sosiaalityöntekijän kyselynivaskan juuri kun olin saanu sen täytettyä, hyvä minä... Sain sitten neronleimauksen, että eiköhän siellä TAYSilla ole joku jolta saisi uuden. Toisin sanottuna kipitin ensin transpolille ja toivoin, että siellä pyörisi joku jolta voisi kysäistä uutta lomakepumaskaa. Sain kuin sainkin uuden ja jälkeenpäin tajusin, että pelastava enkelini taisi olla Uusi-Mäkelä, lol.
Menin sitten kolmanteen kerrokseen missä Ruotsalaisen vastaanotto oli ja aloin täytellä papereita uusiksi. Siinä vähää ennen yhtätoista Ruotsalainen pämähti siihen ja kysyi nimeä. Taisi sitten muistaa pelkän nimen perusteella, että olisin seuraava ja ehdotti, että voitaisiin aloittaa jo puoli kakstoista eli toisin sanottuna päästiin asiaan vähän aiemmin. Mikäpä siinä, sain sen hirviömäisen pumaskankin täytettyä uudelleen ja taisi jonkin verran auttaaki ku ei ehtiny sinänsä niitä sen enempää miettiä.

Ruotsalaisen kanssa sitte käytiin läpi niitä vastauksia ja hän teki niiden pohjalta kysymyksiä. Kovasti kirjotteli sinne jatkuvasti jotain sitä mukaa ku puhuin ja siinä huomasin, että Ruotsalaisella on erikoinen tapa pitää kynää kädessä... Jotenkin kummasti etu- ja keskisormen välissä. Wth?
Tulipa seki huomattua, että opiskelualana pintakäsittely herättää suurta hämmennystä eikä kukaan tunnu tietävän mitä se pitää sisällään... Sain selittää sen jo ekalla käynnilläkin. Ehkä pitäis vaan oppia sanomaan, että tutkintonimike tulee olemaan maalari...
Kauheasti oli puhetta isästä tai sen puutteesta vaikka en olisi siitä jaksanut puhua. Ei sillä miehellä oo mun elämässä mitään osaa eikä arpaa niin miks siitä pitäis puhua niin paljon? No, kaipa siitä oli hyötyä.
Mutta Ruotsalaiselle oli helppo puhua, todella mukava tapaus eikä ollut missään vaiheessa mitenkään vaivaantunut olo.
Saatiin sitte pillit pussiin jo ennen puolta yhtä vaikka aika oli virallisesti varattu klo 12-14.30. Sain siinä samalla sitten seuraavan ajankin (mistä olin kovasti mielissäni ettei tartte postilaatikkoa kytätä, hehee).
Seuraava aika onkin sitten 22. maaliskuuta kello 12.30 Nina Uusi-Mäkelälle.

Tähän reissuun sisältyi vaikka mitä. Hyvänmakuinen ärräleipä, mukava aamuinen junamatka, hyvin mennyt TAYSin käynti, jonku mannemiehen pakoilu juna-asemalla ja pienimuotoista jäätymistä hyisessä tuulessa.
Että silleen.

Huomenna on häät. Ei mun omat. Äiteen ja isäpuolen. Saa nähdä mitä niistä tulee.