Keskiviikkona alkaa työssäoppiminen ja arvatkaas vain onko minulla mitään paikkaa.
No ei.
Jostain syystä ajatus koko hommasta ahdistaa niin helvetisti... Ei se tämmöistä ollut viime vuonna, kaikki meni ihan hyvin loppujen lopuksi. En sitten tiedä johtuuko tämmöinen ahdistusvitutus siitä, että tiedostan transsukupuolisuuteni (vihdoin ja viimein). Ei nimittäin ole mitenkään mukava ajatus mennä jonnekin työmaalle maalariäijien keskelle, joiden silmissä en ole muuta kuin pieni ja heiveröinen maalarityttö. Ei huvita, ei haluta.
Olenkin tässä suunnitellut jonkinasteista kaapista tuloa luokanvalvojalleni maanantaiksi ja pyytäisin siinä samalla sitten yllämainitusta syystä lupaa jäädä koululle työssäoppimaan koska sekin mahdollisuus on, vaikkakin se on yleensä se viimeinen oljenkorsi.
Mutta haluaako luokanvalvoja sitten olla vastuussa senkin vähäisen mielenterveyteni katoamisesta ja ahdistuskäyrän kriittisestä nousemisesta vain sen takia kun asiat nyt vain on näin...
No, minähän tappelen mikäli asia sitä vaatii. Olen siinä aika hyvä, haha...

24. päivä viime kuuta tosiaan sain (tietääkseni) lähetteen matkaan koululääkärin kautta, mutta vieläkään ei ole kuulunut mitään vaikka keskiviikkona tuli kolme viikkoa eli hoitotakuuaika täyteen. Olen nyt kuitenkin päättänyt odotella ensi viikkoon ja vielä pari päivää pitempäänkin, sillä raaka tosiasia on tällä hetkellä se, että TAYSillä on resurssit vähissä eikä siellä pystytä vastaamaan hoitotarpeeseen niin hyvin kuin ennen. Ainutlaatuinen tilanne kuulemma ja tietenkin se sattuu minun ja monen muun kohdalle. Lucky us...

Loppukevennykseksi voisin kertoa käyneeni viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa miesten vessassa. Ja sekin oli Tampereen juna-asemalla.
Ja jos joku väittää, että vessa kuin vessa niin minä sanon notta paskanmarjat!
Ilmeisesti sillä veitikalla on vaikea tähdätä pyttyyn vaikka sellaisen kanssa onkin syntynyt, sillä suoraan sanottuna hyi saatana. Olin kyllä kuullut, että miesten vessat ei ole mitään siisteyden huippuja, mutta jotain rajaa sillekin.
Viimeinen vessakoppi oli siisti, mutta olihan sillekin syynsä. Siitä puuttui lukko. Mutta mitäpä tuosta, otin sitten seuraavaksi siisteimmän näköisen kömmelin ja pyyhkäisin renkaan paperilla... Siinähän sitä sitten toimitin asioitani ja luin samalla seinäkirjoituksia. Tulipa siinä mieleen, että pitäisiköhän sitä itsekin jotain kirjoittaa kun on kyseessä näinkin historiallinen tilanne... En sitten kirjoittanut.

Noh, päivittelen sitten taas kun on jotain tähdellistä tapahtunut.