Joulu oli ja joulu meni. Fiilikset oli mittarin molemmilla puolilla.

Miinuspuolelle mittaria heitti äiteen ukkelin isä. Suhtaudun kyseiseen henkilöön jo valmiiksi hyvin suurella varauksella, sillä hän on alkoholisti. Vähäsen ironista siinä mielessä, että vaarin kanssa ei ollut mitään ongelmia mutta siinä nyt on hiuksenhieno ero.
Ei siinä mitään, kun kyseinen gubbe näki meikäläisen niin tämä kysyi äiteen ukkelilta, joka olkoon nyt tästä lähtien isäpuoleni, että kukas tämä on niistä sun pojista (isäpuolella on neljä poikaa jo entuudestaan). Äitee sitten sanoi siihen väliin, että olen sen tytär. Auts.
Vähän myöhemmin äijä kysyi, että minkäs ikänen tyttö minä olen vai olenko jo peräti nainen. Tupla-auts.
Olipahan ensimmäinen kerta kun tytöttelystä ei aiheutunut suunnatonta vitutusta vaan aidosti niin helvetin paha mieli, että olisi tehnyt mieli itkeä.
Äitee myöhemmin tuli puhumaan mulle, että ei halunnut millään tapaa loukata mua vaan sen perimmäinen tarkoitus oli suojella mua sen äijän jutuilta, koska se jos kukaan ei ymmärtäisi ja voisi laittaa niin rumasti kuin mahdollista. Okei, ihan kiva juttu mutta tietääkseni oon aikuinen ihminen ja mulla on itsemääräämisoikeus. Asiaa ei toki helpottanut yhtään se, että menin aluksi täysin heittämällä läpi ja sitten äitee itse ryssi koko asian.
Olinkin siinä sitten vähän aikaa hyvin nyreissäni ja päädyin sitten pähkinöitä napostellen täyttämään sitä sosiaalityöntekijän kyselynivaskaa kun ei ollut muutakaan tekemistä ja Vilsu-kissa oli oma kusipäinen itsensä ja vihasi kaikkia (sain muuten sen pumaskan täytettyä, jes!).

No joo, mieli parani sitten ruuan myötä. Hyvä ruoka, parempi mieli - pitää muuten aika paljolti paikkansa! Sivuhuomautuksena mainittakoon, että huomasin porkkanalaatikon ja homejuuston sopivan hyvin yhteen.
Joululahjat aiheuttivat pientä mietitystä ihan niiden nimien suhteen, mutta monessakaan ei ollut tyttönimeä. Olisikohan ollut parissa. Muissa oli kaikkia mahdollisia variaatioita ja tädin lahjassa olikin sitten ihan Lauri.
Yhdestä paketista sitten paljastui jotain mikä aiheuttaa edelleen suunnatonta mielihyvää kaikessa yksinkertaisuudessaan...



Niinpä niin, pienillä asioilla voi olla väliä. Kiitos tädille ja tämän miehelle.

Muutenkin, puhuttiin äiteen kanssa trans-asioista aika paljonkin parin päivän aikana. Sai oikein itsekin yllättyä kuinka avoimesti sen kanssa voi puhua siitä. Ja kovasti se kyselee sen läheistapaamisen peräänkin.