Rakkaus: testosteroni on kiva asia!
Viha: TUO. EI. TUNNU. KIVALTA.

Kuvassa emännän pikkuinen tassu.

Oon yleensä pärjänny koulussa hyvin, varsinki ku on ollu teoria-aineista kyse. Mutta en selvästikään enää.

Opiskelen nykyään aikuiskoulutuksen puolella logistiikkaa ja oon ulalla monesta asiasta. En osaa enää tehdä ees tehtäviä ilman apua. Ja tämä nimenomaan on mulle vierasta.

Tää kuulostaa kauheelta, törkeeltä, ties miltä mutta mulle on aivan saatanan vieras tunne olla yhtäkkiä se opiskelija, joka kaipaa suurinpiirtein tukiopetusta joka helvetin asiassa ku ennen oon ollu se, joka on pärjänny aineessa ku aineessa ilman suurempia apuja. On vaan pitäny tajuta se jutun juju.
Enkä siis tosiaan yritä saatika halua pissiä niiden ihmisten päälle, jotka on tarvinnu/tarvittee tukiopetusta. En mä nää siinä mitään pahaa tai mitään mikä tekis sitä tarvittevista ihmisistä jotenki muka huonompia yms. Mutta mulle henkilökohtasesti tää on outoa. Toisaalta, joku tän varmasti vetää palkokasvina nenäonteloihinsa, minkäs mä sille mahdan.

En tiiä mistä tää johtuu. Ehkä siitä, että tää ala on kuitenki semmonen mikä ei oo lukeutunu mun vapaa-ajan mielenkiinnon kohteisiin, toisin ku eri tieteen alat? Vai onko täs kyse jostaki testosteronin aiheuttamasta ultimaattisesta putkiaivoutumisesta? No tuskin.

Voin onneks todeta, että thank goodness ne kouluttajat sentään kuuntelee mua ku mä sanon, etten mä tajua, mä tartten apua, mun aivokapasiteetti ei jostain syystä riitä.

Mutta olis kiva tietää mistä syystä se ei riitä! Ei kyse voi olla mistään lukihäiriöstäkään, se ihme lukitesti puhuu erittäin vahvasti sitä vastaan. Luetun ymmärtämisessäkään ei pitääs olla mitään ongelmia niin miksi sitte yhtäkkiä loppujen lopuks ihan yksinkertaset tehtävät tihkasee niin helvetin paljon?
Matikassa mulla on ongelmia, siitä oon ollu tietonen niin kauan ku on pitäny sitäki ainetta kärsiä. Ongelmia on varsinki sanallisissa tehtävissä. Niiden pitää olla erittäin simppeleitä, että taatusti ymmärrän ne. Jostain syystä ku numeroita ja sanoja pistää sekasin, mun aivoista kärähtää joku synapsi ja tulkitten sitä tehtävää ihan miten sattuu. Mutta jos saan vaan lausekkeen naamani eteen ja vielä muistan miten semmoset laskut lasketaan niin todennäkösesti saan oikean vastauksen. Mitä helvettiä tää tämmönen valikoiva ymmärrysvammasuus on??

Eipä tällä postauksella mitään syvällistä merkitystä oo. Oli vaan pakko saada purkaa tää johonki.

Carry on, there's nothing to see here.

Mutta katotaas mitä ollaan saatu aikaan. Vai ollaanko saatu MITÄÄN aikaan.

> Karvoitus
Jos ny aletaan tota pärstäkertoimesta niin eipä oo juurikaan muutosta eli aika onnetonta on edelleen. Viikset kasvaa astetta paremmin ja hei, mun leukaan on vihdoin ilmestyny haituvia! Eikä ne oo ees vaaleita vaan aivan tummia! Ikäväkseni myös toisen puolen pulisonkialue yrittää aktivoitua ja onki saanu puskettua pihalle hulppeat neljä tai viisi karvaa... jotka on myös tummia. Hyvä syy siis ajella naamaa koska tuo karvajengi ei näytä yhtään edustavalta vähääkään pidempänä. Perkele.
Näin sitte naama-alueen ulkopuolella asiat on aika pitkälti samalla tolalla myös. Jalat ny on kadehdittavan näköset ja esittelinki niitä kesällä antaumuksella. Ne tuntuu olevan tän kropan maskuliinisuuden multihuipentuma. Mahan alue tuntuu yrittävän karvottua vähä vähältä. Sillä alueella taitaa olla ihan kiitettävästi karvotusta mutta about 98% niistä on tietenki vaaleita. Käsivarsissa on karvotusta ja vaaleasta väristä huolimatta ne taitaa näkyä ihan hyvin.
Että kyllä tää tilanne ihan hyvä on. Paitsi naaman osilta. Mä haluan parran, saatana.
Btw, mun isovarpaat on karvaset. Wtf.

> Kehollinen puoli
Hyi ku kuulosti törkeeltä. No joo. Mun paino tuntu vakiintuvan heti ensimmäisen vuoden sisällä sinne 60 kilon hujakoille. Joskus se on vähemmän, joskus enemmän. Riippuu miten oon syöny. Mutta edelleen tuo mun mahtava aineenvaihdunta pitää huolen siitä, että ruoka tarttuu muhun todella huonosti. Sen takia oonki vähä yllättyny, että se paino oikeesti pysyy nois lukemis. Kyllä multa silti mahaa löytyy. Ulkonäöllisesti. Lulz.
Lihaspuoli on olematon mutta se on mun omaa syytäni. Varmaan olis enemmän jos kävisin puntilla tai jaksaisin nostella noita käsipainoja mutta ne on tuolla pölyä keräämässä. Mutta ku olin täs viitisen viikkoa paikallisessa päivittäistavaratukussa työharjottelussa niin kyllä aika nopeesti käsivarsissa alko näkyä lihakset paremmin. Tiiä kasvoko ne mihinkään mutta kyllä se kivalta näytti. Vaihtoehtosesti oon vaan niin rimpula, että kaikki vähänenki näkyy. Tiiä häntä. Jaloissa tosin on tilanne aika hyvä. Oon melko varma, että mun reidet on tällä hetkellä isommat ku mitä ne oli ennen testoja ihan vaan lihasten takia. Oon pyöräilly tän vuoden puolella aika paljo niin sitä lienee syyttäminen. Ja mä ku luulin, että pyöräily kasvattaa perslihaksia. Kai mä teen jotakin väärin. Pohkeet näyttää kans suht hyvältä suht reilun kävelyn takia.

> Akne
Pfft, tästä ei varmaan pääse koskaan eroon. Ainakaan ilman antibiootteja. Jaksais vaan käydä semmoset hommaamassa. Tilanne pysyy kuitenki suht hyvin hallinnassa apteekin Basironilla ja varsinki sen jälkeen se on ollu siedettävää ku tajusin suklaan aiheuttavan aknen järkyttävän räjähdyksen kirjaimellisesti yön yli eikä se ees vaadi paljoa. Kolme-neljä Daim-raetta tai lasillinen kaakaota ja naama oli ku perunapelto täydessä kukassa. Ei helvetti. Mieluummin oon ilman.

> Ääni
Tää on varmaan vaikein kaikista arvioida. Välillä tuntuu, että eihän tämmönen kääkätys voi toimia millään tavalla mutta ilmeisesti se vaan toimii. Omat korvat todennäkösesti valehtelee ja paljon. Ja toki täs on se, että ei oo vieläkään kunnolla tottunu tähän ääneen eli sitä ei oikeen osaa käyttää. Mullahan oli vuosi(?) takaperin vaihe ku ääni meni siihen pisteeseen, etten osannu enää huutaa. Tuli huomattua tuo huvipuistossa, lol. Nyt se taito on palautunu mutta kyllä sitä vieläki haparoi. Mutta kummasti äänitettynä ja videolla se ääni kuulostaa aika hyvältä. Eihän tää ny tästä taida enää Vin Diesel -tasolle mennä mutta taitaaspa semmonen ääni tämmösellä tumpilla olla aika surkuhupaisa.

> Henkinen puoli
Sitä samaa, sitä samaa. Se naurettava turha stressaaminen on jääny pois ja itsevarmuus lisääntyny. Kehtaisinkohan sanoa, että tällä alalla ollaan päästy loppuun asti?

> Sosiaalinen puoli
Nyt ku on taas tosiaan tullu alotettua koulunkäynti (mistä en ookkaan tainnu tänne mainita, opiskelen siis logistiikkaa tätä nykyä) niin päässy vähä sosialisoimaan enemmän. Kouluttajille ny oli pakko tulla kaapista ku nuo vanhat todistukset on väärällä nimellä ja hetulla mutta ne ei tuntunu reagoivan asiaan yhtään millään tavalla. Ihan niinku se olis ollu ihan ku mikä tahansa arkinen asia mun menneisyydestäni. Jollaki tapaa outoa mutta positiivista! Näin ku kaikki reagois niin elämä olis helppoa.
Luokan miesten sekaan solahdin kepeästi mutta ku kyseessä on aikuiskoulutus niin semmonen sukupuolijakautunut kuppikuntailu on loppunu ja kaikki kaveeraa kaikkien kans. Suurta plussaa.
Työharjottelun aikana stealthailu jatku sujuvasti, ei tarvinnu missään tilanteessa kellekään korkeamman tahon immeiselle mainita asiasta. Kepeästi se lempinimi ilmesty käyttöön sielläki. Olin vaan se lyhyenläntä opiskelijapoika.
Mistä tuliki mieleeni, että ku mä ny oon LYHYT, varsinki mieheksi, niin varmaan moni saattas saada siitä kysymisen aihetta ja varmaan monestaki muusta asiasta mutta ei oo tullu kysymyksiä mistään suunnalta.
Muutenki tästä koko transsukupuolisuudesta on itellä semmonen ajatus, että se on osa mun lääketieteellistä historiaani ja näin ollen se ei ole yleistä tietoa joka mun pitäs kaikkien kanssa jakaa. Hormonihoito on mun lääkitykseni, jota joudun jatkamaan lopun elämääni, että pysyn terveenä. Oon myös steriili syistä, jotka ei myöskään kuulu muille.

Tämmöstä tältä erää. Mutta nyt onki vähäsen enemmän kuvia tarjolla, nauttikaatten.

Yritin ottaa kuvan suurinpiirtein samasta kulmasta. Puoli sentään on sama.
Näyttää siltä niinku mun leukani olis kasvanu??

VIIKSET.
No eihän ne näy juuri mihinkään ku oikeen yrittää.

Ja tässä on mun tuleva eeppinen leukapartani!

MITÄ MÄ SANOIN.
Vasemmas sääres on tommonen märsti ku lavan reuna raapi sitä vähä turhan kovaa.

Samaa voi harrastaa leuassa harvakseltaan kasvavilla haituvilla.
 

Mitäpä tähän ny lisäämään. Ei tullu mitään jälkikomplikaatioita tai mitään muutakaan. Leikkaushaava parani nopeesti ja arpi on todella siisti. Itteasiassa siistimpi ku mastektomia-arvet mikä kismittää aika reippaasti.

Yks seuraushan tästä on ny ollu se, että joudun olemaan loppuelämäni jonki sorttisella hormonihoidolla ku oma kroppa ei niitä enää tuota. Kelan näkökulmasta kyseessä on "vaikea sukurauhasten vajaatoiminta". On kyllä vajaata ku niitä ei oo.

Mutta tämmöstä.
 

Mutta appajee, nuo erot muutosten tahdissa aiheuttaaki välillä päänvaivaa. Yks hyvä esimerkki tuntuu olevan (ainaki näin oman kokemuksen perusteella) parran kasvaminen. Toinen on ollu vuosia testoilla ja saa hyvä jos amisviikset aikaan kun taas toinen pystyy vuoden sisällä pukkaamaan naamaansa viikinkiparran.
Siinäpä sitä sitte jupistaan hiljaa itekseen "miksei mullaki" ja ehkä mietitäänki että onko omissa testotasoissa jotain vikaa, onko annostus oikea.

Se vaan ny sattuu olemaan niin, että ne joille näitä muutoksia tapahtuu anteliaalla tahdilla kertooki niistä eniten. Helppohan sitä parran kasvamista on hehkuttaa ku se ilmestyy muutaman hassun kuukauden aikana ku taas toinen - ties kuinka iso - poppoo odottelee vuosia ensimmäisiä leukakarvojaan.

Toisaalta, tää kyllä pätee varmaan kaikkiin niihin odotetuimpiin ja kivoimpiin muutoksiin. Tietty riippuu ihan ihmisestä mitä muutoksia pitää kivoina. Eihän kaikki tykkää parrasta saatika sitte muusta karvankasvusta.

Ite oon tosiaan ollu testoilla joulukuusta 2012 eli tänä vuonna tulee kolme vuotta täyteen. Kuulun näihin jotka odottelee edelleen kärsivällisesti kunnon partakarvojen ilmestymistä. Amisviikset - ja aika helvetin törkeät sellaset - saan kyllä kasvatettua muutamassa viikossa ja vasta nyt on alkanu ilmaantua paksumpia karvoja leukaan. Kaiken lisäksi mähän oon vielä luonnostaan blondi eli ne on vaaleitaki to top it all off.
Muullaki tavalla karvottumisen lisääntyminen on ollu niin ja näin. Jalkoihin ja käsivarsiin kyllä ilmesty anteliaasti karvaa - käsivarsissa se on tosin täysin vaaleeta - mutta näin niinku muuten en oo näiden parin vuoden aikana muuttunu yhtäkkiä apinaksi (vaikka emäntä kuinka muuta tahtooki väittää). Ei oo rintakarvoja eikä mitään autobahnin levystä pornoviivaa (se on pelkkä tupsu tbh) eikä todellakaan mitään pröystäilyn arvosta pukinpartaa tai pornoviiksiä. Nyt vaan kävi näin ja näillä mennään.
Ajattelen tätä vaan positiivisesti. Mikäli ensimmäiset kunnon partakarvat kasvaa justihinsa viiksien ja leuan alueelle niin siinähän on jo komea alku suht hyvälle tyylille. Parempi näin ku awkwardit random karvatupsut pitkin poskia.

Ei mulla ny muuta tällä kertaa. Ajattelin tämmösen lyhkäsen pätkän suhauttaa tänne kaiken kansan luettavaksi. Ehkä jollaki helpottaa oloa ku löytää jonkun toisenki jolla ei ny oo menny ihan nallekarkit tasan tän karvotusosaston suhteen näin useammanki testovuoden jälkeen. Ainaki itelle oli helpottavaa ja ehkä vähä rohkasevaaki löytää "kohtalotovereita".

(P.S. Meen ens kuun 11. päivä käymään hormonipolilla kontrollissa. Jee jee, VR ryöstää mut.)

Mastektomia-arvet alkaa kuitenki olla pikkuhiljaa pari vuotta vanhat ja ne on edelleen aivan punaset ja koholla. Kohollaan oleminen ei mua haittaa mutta se fucking väri. Väriero ihoon on sama ku nänneillä eli ne näkyy yhtä hyvin ku musta kissa lumihangessa.

Ostin sitte tosiaan Kelo-cotea, joka on arpien hoitoon tarkotettu silikonigeeli. Paperin mukaan tehoais jopa keloideihin. Omat ny ei keloidit sentään oo, luultavasti kyllä hypertrofiset. Mutta joo... Katotaan kuinka miehen käy. Sais kyllä luvan auttaa, tommonen kuuden gramman tuubi makso jumaliste 25 euroa.

Mähän oon vähäsen pituusrajotteinen (~164cm) mikä ei kyllä mua haittaa yhtään, oon sen kans sinut mutta saapahan siitä läppää aikaan vaikka työkokeilupaikassa.

"Neuvolassa ne tantat ennusti musta jotain 180-senttistä. Olis vaan kiva tietää mihin ne noin 15 senttiä jäi."
(työssäoppimassa samassa paikassa oleva dude naureskeli tälle, hyvä tyyppi btw)
"Tai no, ehkä ne 15 senttiä meni jonneki muualle." (äänensävy tyyliä if you catch my meaning ehehehe)
(vastauksena ilme laatua o____o mikä vaihtu lopulta repeämiseen)

Halvat on huvit. Toisekseen, krooninen hormonivaje on todettu olevan käypä selitys testosteronivalmisteen käyttämiselle, lulz.